Ampumaharjoitukset pienoiskiväärillä

Tänään oli kiipeilemässä pari tuntia, ja sitten tänään myöhemmin jatkamaan ampumisharjoituksia. Onko järkevää mennä harjoittelemaan ampumista kiipeämisen jälkeen on toinen juttu.. Omaa poikaa, kun kuvasin boulderoimassa niin en meinannu jaksaa pitää kännykkää ylhäällä videon ottamista varten, ja myöhemmin samana päivänä piti jaksaa kannatella asetta.

Mentiin Ruissalon ampumahiihtoradalle ampumaan Mauser 203 clr .22LR -pienoiskiväärillä. Ensimmäiseksi Jani kohdisti asetta, ja Onni oli mukana ja antamassa panoksia. Onni halusi myös kovasti ampua, mutta kun pääsi yrittämään ja ensimmäisellä ei osunut nin päätti olla ampumatta..

Sitten alkoi minun ampumisharjoitukset. Inhottavia kuvioita oli piirretty minun ampumisharjoituksia varten. Aluksi taas piti löytää oikea asento makuulta ampumiseen. En tiedä, miten asennot voi olla mulle JOKA lajissa, niin vaikeita. Asentojen vaikeudet seuraa minua tanssista kiipeilyyn, ja näköjään ampumiseenkin. Kuvat ovatkin korvaamattomia, ihan oppimisenkin vuoksi.

Piti osua ja osuin jonkun verran va-
semman yläkulman maaliin.

Ensimmäisenä piti osua yllä olevassa kuvassa näkyviin maaleihin. Tähtäsin vasemman yläkulman kuvioon. Osuin omasta mielestäni kahdella ensimmäisellä laukauksella, mutta sen lisäksi pitä vielä ampua kolme lisää, että näkyi pysyivätkö osumat samassa paikassa. Kohtuu hyvin osuin, ja viimeiset kolme osuivat paremmin, kun katsoi minne kaksi ensimmäistä osui. Ensimmäiset kaksi olivat vasemman puoleiset osumat.

Seuraavaksi siirryttiin astetta hankalampii maaleihin.. Tuuli haittasi kokematonta ampujaa ja paljon. Tähtäsin kolmioon, ympyröihin sekä pystyssä olevaa viivaan eikä kunnollisia osumia tullut yhtään.

Seuraavaksi siirryttiin harjoittelemaan ampumista istuma-asennosta. Oli vaikeeta. Miten pidät hyvän asennon? Miten pidät aseen oikeessa asennossa? Onneksi vatsalihaksia on tullut treenattu kiipeilyn takia ja staattisia pitoja muutenkin. Vatsalihakset jaksoivat pitää ampuma-asennon, kun se vihdon löytyi, mutta käsi osoittautui heikommaksi, vaikka muutama osuma tulikin.

Oli hankalaa löytyää hvyä istu-
ma-ampuma-asento.

Istuma-ampuma-asennon jälkeen vielä treenattiin ampumista seisoma-asennosta. Asento sentäs alkoi löytyä, mutta osumia ei tullut. Ei vaikka välillä piti hetken lepoja, kun huomasi, että etenkin vasen käsi ei jaksanut ja aseen piippu alkoi (siitäkin) johtuen tärisemään. Luulen, että sain kiinni jutun juonesta, mutta en jaksanut enää pitää asetta tarpeeksi hyvin paikoillaan osumien saamiseksi. Kun palasin takaisin makuulle, niin jälleen tuli osumia, joten tähtäys oli taas kunnossa. Tänään ampumiseen käytettiin Lapua Master -patruunoita, jota nykyään vastaavat Center-X:t.

Ammunnan jälkeen pääsin myös puhistamaan asetta. Nämä näppäryysjutut ei niin ole minua varten, niin tämäkin onnistui vähän "yritys ja erehdys" -taktiikalla.

Mauser 203 clr .22LR -pienoiskivääri.

Tänään piti myös vähän sovitella varusteliivejä ja taktisia housuja. Housut olivat jo ampumassakin jalassa, ja hyvin toimivat.

Partiopolun alku - nyt ja aiemmin

Tämän kerran aihe sikisi siitä, että poikani Onni meni tänään partioon. Onko poikani tosiaan niin vanha, että siitä tuli tänään kolkkapoika? Ja kuinka monta vuotta sitä itse on tullut oltua partiossa? Tuleeko tästä Onnille yhtä ikimuistoinen ensimmäinen päivä korpparina kuin minullla oli aikoinaan Kantsuna?

Onni ensimmäisellä partioleiririllä, Kilkkeellä.

Muistan kuin eilisen päivän, kun olin ensimmäistä kertaa Karhulan Kanttarellien Syysrysäyksessä eli lippukunnan syyskauden avaustapahtumassa, missä uudet voivat ilmoittautua partioon mukaan. Ilman ystävääni Ainoa sinne ei olisi tullut päädyttyä, sillä Aino soitti lähdetkö kanssa ja lähdinhän minä. Muistan, että Syysrysäyksen paikkana oli Kolmikulma ja sitä ei uskottu, että minun nimi on MINNI. Tästä huolimatta aloitin seuraavalla viikolla Naalit-vartiossa ja kokoontumiset olivat Kantola-nimisellä partiokololla.

Partion ensimmäisestä syksystä muistan naurun ja innostuksen sekä ensimmäisen partiosyysleirini La'Viiruksen, joka pidettiin Valkealassa. La'Viiruksella sai palella, sahata puuta ja lämmittää öisin kaminaa eikä ollut mitään rakennuksia. Ainoastaan yksi pressusta tehty katos ja kaksi puolijoukkuetelttaa. Toisessa teltassa tehtiin ruokaa ja toisessa nukuttiin sekä valvottiin kipinässä, jotta kaikilla oli lämmin. Heti leirin jälkeen mentiin Jaalaan hakemaan pikkuveljeäni kotiin serkkujen luota ja tätini muistaa aina, että torkahtelin kahvipöydässä: välilllä selitystä solkenaan ja toisessa hetkessä torkahdus.

Partiohuivini.

Seuraavaksi partiosta on jäänyt mieleen ensimmäinen Suurjuhla, nimi ehkä Maininki Helsingissä ja sen jälkeen vuotta myöhemmin piirileiri Lohi Utissa. Piirileiriltä jäi erityisesti mieleen ranta-aerobic ja Haikki.

Tämän jälkeen taisin saada jo kutsun vartionjohtajakurssille. Taisi olla vielä Ilonan lähettämä kortti kotiin. Vartionjohtajakurssin jälkeen alettiin Kaisan kanssa pitämään vartiota nimeltä Naalit. Siinä kohtaa homma ns. lähti käsistä.. Oli jotain partiojuttua niin kuin koko ajan: kurssi, leiri, retki, kokous, kisa tai joku muu tapahtuma. Naalit-vartio oli minulle tärkeä, ja pidettiin jopa vartion kanssa pari muisteluretkeäkin. On ollut hauskaa seurata, miten osaavia nuoria naisia niistä kaikista vartiolaisista kasvoi. Oli kunnia olla heidän kaikkien vartionjohtaja.

Leiriportti.

 

Palataan tähän päivään. Haen Onnin ja pari kaveria ensimmäisestä partiokokouksesta, ehdin nähdä sisaruspiirin ja kuulla huudon. Tämän jälkeen kolme iloista poikaa juoksee kovaa vauhtia autolle ja takapenkillä alkaa iloinen puheensorina. Kysyn, että keksittekö laumalle nimen? Epämääräistä mutinaa ja kuuluu ehkä leijonat tai oravat, mutta takapenkki ei ole varma päätettiinkö asiasta. Muuten mieleen jäi polttopallo, paikkojen tutkiminen sekä nimileikki, johon liittyi sanomalehdellä huitomista. Pojat ovat silmin nähden tyytyväisiä. Tämä jos mikä lämmittää "vanhan partiolaisen" mieltä. Myöhemmin illalla poikien johtajalta tulleesta viestistä selviää, että lauman nimeä ei ole vielä päätetty, mutta sen pitäisi olla joku suomalainen petoeläin.

Partio on antanut minulle paljon. Kirjoitan joskus tarkemmin, mitä kaikkea partio on antanut, mutta etenkin seuraavia taitoja: johtaminen, ryhmässä toiminen ja organisointitaidot. Antanut minulle mahdollisuuden toimia vartionjohtajana, leirinjohtajana sekä lippukunnanjohtajana, mainitakseni vain ensimmäisenä mieleen tulevat ja tärket pestit.

Partionjohtajajatkokurssin viimeinen päivä.