Hassun hauskat kattotalkoot

Heinäkuussa tuli oltua katon rakennustalkoissa. Olen kiipeilijä niin korkeet paikat ei haittaa..? Vai haittaako? Oli vähän totuttelemista siihen, että katollakin pysyy aika helpolla varmistuksella. Ilman grigriä en olis pärjännyt. Olisi ehkä kannuttanut opetella jotain helpommissa oloissa, mutta sehän on turhaa jos jotain voi opetella korkeuksissa.

Päreet näkyy vielä.

Minun ei edes oikeastaan pitänyt päätyä kyseisiin kattotalkoisiin.. Elämässä välillä sattuu tapahtumaan asioita, että päätyy paikkaan, minne ei olettanut päätyvänsä ja työnantajankin vielä merkitsee listaan vapaan viikonlopun. Näin jälkikäteen aatellen olisi kyllä harmittanut, jos tuonne ei olisi tullut päädyttyä. Oli niin mahtava talkooporukka, jossa huumori kansi koko viikonlopun!

Näkymä katolta.

Varsinaiset hommat aloitin lauantainaamuna kärräämällä vanhoja kattotiilejä täytettävään lampeen. Kävi hyvin toiminnallisesta treenistä. Aamupäivän lopuksi siirryn katolle jossa aloitin irrottamaan vanhoja poikkipuita pärekatolta. Siinä menikin sitten myös lounaan jälkeinen iltapäivä. Sorkkaraudan purkuominaisuudet tuli tutuksi: miten päin rautaa kannattaa pitää kun puu on kunnolla kiinni ja miten päin, kun se on jo vähän löystynyt / irronnut. Oli vähän haastetta, kun samalla piti myös oppia luottamaan varmistukseen..

Näkyhän se sorkkarautakin jossain kuvassa.

Haravointihommia.

Lauantaina tuli naulailtua myös vanhoja nauloja takaisin paikoilleen. Ihme muuten, että kukaan ei tippunut vanhasta pärekatosta lävitse. Sen verran "kevyesti" se oli kasassa.. Itsekin olisin ihan hyvin voinut tippua vanhasta katosta lävitse.

Reikä vanhassa pärekatossa.

Sunnuntaina oli samasssa narussa ukon kanssa.. saatiin hauskoja juttuja siitä, että "en  päästä sinua kauemmaksi" jne. Suoritin myös vähemmän kauniin saapumisen katolle. Kiipeilijöiden sanastosta käytettäisiin sanaa "hyljetyyli".. Tässä kohtaa vois todeta, että asian ois ehkä voinut tehdä jotenkin helpomminkin.. Mutta hei! Viiihdepätkätkin on tärkeä osa talkoilua!

Talkoilija.

En ole hyvää nähnytkään, kun naulaamisesta puhutaan. Nyt joudun taas kohtaamaan tämän asian ja sain jos jonkimoista vinkkiä ja osin naulais alkoikin sujumaan.

Sunnuntaina keskityttiin "VMP-palveluissa" kattopeltien toimitukseen. Meistä kyllä tuli Sarkun kanssa tosi nohevia ja nopeita. Tietysti tärkeää oli myös tiimilippikset ja  tiimiväri.

"VMP"-tiimi.

"VMP - kuinka voin auttaa? Meiltä saat haastavat toimitukset haastaviin paikkoihin ja myös haastaville asiakkaille!"

Oli todella hienoa nähdä myös talossa aiemmin asuneiden vanhempien ihmisten tunteikkaat reaktiot. Se oli liikuttavaa. Ihan kuin olisi osa porukkaa, joka pelastaa tärkeän osan näiden ihmisten sielunmaisemaa. Uusi katto antaa talolle paljon lisää elinaikaa.

Onnellinen metsänneito, johon halko osui

Tänään tuntuu, että kesä on ohi ja syksy on tullut. Pidän kyllä syyssateista ja takkatulesta. Kylmä ja viima on syksyssä pahinta. Tätä syksyä ei onneksi tarvikkaan kohdata yksin.. joskus tapahtuu asioita, kun vähiten odottaa. Välillä kolahtaa kuin halko päähän.. Seuraavassa runossa on oikeaa sävyä:

Armotonta kaipausta,

hihitystä hirveä määrä,

siinä menee sekaisin

oikea ja väärä.

Katoaa kenkä ja paita

ja hampaasta paikka,

sukkasillani juoksen perässäsi,

kaupunkiin asti vaikka.
Eppu Nuotio

Kerkesin kesän aikana osallistua myös Salpapolun kätköttämiseen ja kolusin minulle uusia ja vanhoja bunkkereita. Minulla piti olla paljon aikaa, mutta toisin kävi. Pitikin tehdä kaikkea pöljää ja vähemmän pöljää. Pahinta minulle onkin se, että ei ole mitään tekemistä ja nukkua kerkeää sitten joskus hamassa tulevaisuudessa. Kuolema kuittaa univelat vai miten sen meni..

Keväällä päätin myös, että haluan oikeat kuvaukset metsässä/luonnossa "metsänneito-hengessä". Tämä oli 35-vuotislahja minulle itselleni. Eilen oli kuvaukset, jotka onnistuivat paremmin kuin hyvin. Lopullisen tuloksen näen vasta parin viikon päästä, mutta jo ensimmäiset saamani kuvat ovat loistavia. En voi kuin suositella Eeva Kauppilaa stailaamaan ja kuvaamaan, jos haluaa jotain tuollaista. Tai yleensäkin kuvaajan, joka kuuntelee toiveita ja sparraa niitä.

Pääsi minun telttanikin tänä keväänä reissuun: se kävi Jyväskylässä ja Kuopiossa sekä lähimetsässä. On se vaan mainio kesämökki. Suurimman haasteen teltan pystytykseen aiheutti Nokialla ollut laavu, mutta sekin ratkesi pystyttämällä teltta laavun sisään.

Tähän maastoon piti teltta Nokialla pystyttää..

Tuonne se teltta Nokialla päätyi.

Kesän aikana minusta tuli monta hyvää muistokuvaa, ja tarkoituksella käytiin myös ottamassa pari kuvaa "ihan pellollakin".

Kuva: Jani Hellberg

Nyt syksyä kohden toiveikkain mielin, toiveena voittaa onnen taustalla olevat muihin asioihin liittyvät vaikeudet. Kirjoitan niistä, kun illat pitenevät.  Olisi varmasti helpompaa, jos mieli ei olisi niin pohtiva ja herkkä. Se on samalla vahvuus ja heikkous, ja osa minua.