Tyhjä paperi

Katson tyhjää paperia.. Tyhjä paperi kuvaa nykyistä tilannetta aika hyvin. Minulla oli suunnitelma, mutta osa siitä on kadonnut savuna ilmaan. Huomaan, että minulla ei ole minkäänlaista 5-vuotissuunnitelmaa niin kuin yleensä aina on ollut. "Missä olen ja mitä teen viiden vuoden päästä?"

Jotenkin minua ihmisenä kuvaa se, että sillä, mitä teen pitää olla joku merkitys, joku päämäärä. Päämäärän perusteella luon tavoitteita. Moni asia pitää perustella itselle.. Olisi varmasti helpompaa olla ajattelematta näin monimutkaisesti. Tästä syystä en voi tehdä "työhommiakaan" vähän sinne päin vaan vähintään omat kriteerit täyttävällä tavalla. Olen joissain asioissa todella tehokas, ja silloin minua saattaa ahdistaa jonkun tehottomuus." Jos asian voi tehdä helposti niin miksi se pitää tehdä vaikeasti?"

Onneksi osaan kuitenkin ottaa vapaa-aikana rennommin, vaikka toisaalta nykyään saataan tuntea huonoa omatuntoa vapaapäivästä, jolloin en ole saanu mitään aikaan tai "tehnyt mitään". Tänään oli hyvä vapaapäivä; geokätköilyä kavereiden ja pojan kanssa.


Oli hienoa nähdä hiidenkirnu ja kivuta Falkbergetin laelle. Tämän jälkeen vielä katsella maisemia Gamlasbergitin laelta Lapjärven suuntaan. Oli hienoa huomata, että poika jaksoi hyvin ja selkeästi nautti polulla juoksemisesta. Ilokseni huomasin hänen rohkeutensakin kasvaneen. Poika meni alas sellaisesta kohdasta kalliota, että viime kesänä ei olisi vielä ollut puhettakaan ja oma-aloitteisesti, apua kyselemättä.

Falkbergetin laelta.

Olisi varmasti helpompaa jos olisin armollisempi itselleni. Minua vaivaava tarkkuus ei onneksi esinny joka asiassa, mutta hyvästä muistista johtuen esim. työasioissa tätä paljon esiintyy yksityiskohtina ja työn tuloksena. Poikanikin on tarkka, mutta erilaisissa asioissa. Aiheuttaa muuten välillä hauskoja törmäyskursseja äiti-poikasuhteessa, kun äiti ei haittaa järjestelmällinen kaaos ja poika haluaisi kaiken olevan paikoillaan. Onneksi poika voi toteuttaa omaa tarkkuuttaan omassa huoneessaan, vaikka tosin nyt minulle on jo kerrottu, että tarvitaan lisää hyllyjä, jotta kaikki tavarat saadaan järjesteltyä.

Näkymä Gamlasbergetin päältä.

Luovuutta etsimässä

Tälläiset sadepäivät ovat omiaan luomaan luovaa ja synkkää tunnelmaa. En ole kirjottanut varmaan mitään pidempää yli viiteen vuoteen. Oikeastaan koko sinä aikana, kun Onni on ollut olemassa eli aika lähentelee varmaan seitsemää vuotta. Tässä kohtaa tuleekin semmoinen tunne, että "osaanko edes kirjoittaa?". "Osaanko kirjoittaa enää kuivan asiallisia tekstejä ja tiedonantoja?" "Vai osaisinko kirjoitaa vielä jotakin muuta?"

Haluaisin löytää osan siitä luovuudesta, jota minulla oli 10 vuotta sitten. Ehkä se on vaan piilossa, ehkä se ei ole kadonnut. Kuopiossa asuessani monesti istuin kahvilassa ja kirjoitin. Se oli vapauttavaa. Kuopion Coffee House oli toinen olohuone ja rentouttava paikka työpäivän jälkeen. Nyt istun kahvilassa simuloimassa sitä tunnetta ja olotilaa, minkä kirjoittamiseen tarvitsen. Kahvila Moliendokin Kotkassa tuntuu toimivan, mutta täältä puuttuu se hälinä ja puheensorina, mikä Kuopiossa oli. Olin yksin keskellä ihmispaljoutta, siitä tunteesta nautin. Tavallaan tietää, että jokainen ympärillä oleva ihminen on mahdollisuus uuteen tarinaan. "Tuo nainen tuolla voi olla uusi ystäväsi ja hei tuo mies tuolla voi olla uusi työkaverisi. Niin ja tuo lapsi tuolla voi olla Onnin tuleva kaveri.."

Täydellistä hiljaisuutta ja rauhaa etsiessä menen keskelle luontoa, mieluiten metsää. Metsä ja sen puut ovat aina puhutelleet. Karu erämaakin on hieno, mutta minä tarvitsen ne suuret vakaat puut, joissa asuu rauha.

Löysin pari vuotta sitten uudestaan liikunnan ilon. Nyt minusta tuntuu, että olen menettämässä siitä osan. Onneksi tiedän, että esim. suunnistuksen jälkeen tunnen olevani elossa tai rankan treenin jälkeen. Mutta juttu onkin se aloittaminen ja lähteminen. Tästä syystä olen koko ajan vakuuttuneempi, että treenikaveri, joka kanssa sovit treenistä on minulle tärkeä pitkän tähtäimen onnistumiseen. Itselleen voi aina keksiä tekosyitä, mutta kaverille se on jo huomattavasti haastavampaa. Ja silloin se lyhyt kuulumisten vaihtokin ennen tai jälkeen treenin on tärkeä osa kokonaisuutta.

Tähän loppuun avaan vielä blogin nimen merkitystä. Minusta omasta elämästä pitää olla vahva ote. Samalla se tarkoittaa osin myös sitä, että kalliolla täytyy olla hyvä ote, mistä pitää vahvasti kiinni.